Vakka-Suomessa on noussut esille, varsinkin Laitilassa, keskustelu Freinetpedagogiikasta opetuksessa ja onpa suunnitteilla tai ainakin monella ajatuksissa sellaisen opinahjon perustaminen.
Uteliaana nisäkkäänä kaivoin aiheesta enemmän, että mihin sellainen opetus perustuu, joka kantaa noinkin hienoa nimitystä.
Törmäsin muutamaan perusväittämään, jotka ainakin äkkiseltään tuntuvat olevan varsin toimivia tässä pedgogiikassa.
”Se, että on isompi kuin muut, ei merkitse, että on parempi kuin muut” on niistä yksi ja varsin tyhjentävä jo itsessään. Myös Celestin Freinetin väite, ettei kukaan pidä rivissä seisomisesta, koska se edellyttää passiivista ulkopuolisen määräyksen tottelemista, lämmittää eloisanakin aikoinaan tunnetun koululaisen mieltä.
Myös uteliaisuuden osalta Freinet osuu mielestäni varsin oikeaan, kun hänen pedagogista ajatteluaan toteuttavat opettajat allekirjoittavat väittämän, että normaali tapa hankkia tietoja ei perustu havaintojen tekoon, todisteluun eikä selityksiin, vaan kokeilevaan hapuiluun. Tämä on kaikille ihmisille ominainen menettelytapa.
Moni meistä muistaa, miten pänttäämällä päntättiin Yhdysvaltain sisällissodan vuosilukuja ja sitten kokeissa lähimuistimme joko muisti luvut tai sitten ei. Freinetin pedagogiikan mukaan ”muistilla, jota perinteinen koulu tähdentää, on merkitystä vain silloin, kun se on oleellinen osa kokeilevaa hapuilua ja palvelee elämää”.
Hmm… tässä vain osa hetkellisen kiinnostuksen ja oman uteliaisuuden kautta hankitusta tiedosta, joka ilmeisemmin on pieni osa tästä pedagogiikasta. Seuraavaksi voisin vertailla erilaisia opetussuuntauksia ja kaiken päätteeksi muodostaa oman käsitykseni niiden vahvoista ja heikoista puolista pohtien, voisiko vahvuuksia yhdistää ja kehittää sitä kautta lastemme opetusta kouluissa entisestään.
Ilman että joku luennoi luokan etuseinän edessä näistä asioista.
