Olli Haapala
Uusikaupunkilainen laulajatähti Anna Eriksson arvostelee kovin sanoin Musiikkituottajat ry:n Emma-palkintojärjestelmää. Eriksson on itse ehdolla vuoden naissolistiksi, jonka palkinnon hän on aikaisemmin saanut kaksi kertaa.
-Vuoden naissolistiksi Emma-ehdokkuuden saanutta Anna Erikssonia ei näkynyt maanantaina ehdokkaiden julkistamistilaisuudessa. Eriksson on parhaillaan Portugalissa, mutta vaikka hän olisi ollut Suomessa, hän olisi silloinkin jättänyt tilaisuuden väliin, kertoo Ilta-Sanomat.
Muut tämän vuoden naissolistiehdokkaat ovat Anna Puu, Johanna Kurkela, Laura Närhi ja Paula Koivuniemi.
Vuosina 2000 ja 2001 vuoden naissolistina ja vuonna 1997 tulokasnaissolistina palkittu laulaja, sanoittaja ja säveltäjä pitää Emma-instituutiota mätänä: ”tuottajat palkitsevat itse itseään”.
-Emma-tuomaristolle lyödään ehdokaslistat eteen. Vasta sitten tuomarit pääsevät vaikuttamaan siihen, ketkä ovat lopulliset ehdokkaat ja kuka voittaja, sanoo Eriksson.
-Vain kaupallisella menestyksellä on Emmoissa arvoa. Sillä ei tunnu olevan väliä, mikä on musiikillisesti ja taiteellisesti parasta, tänä vuonna Mana-albumin julkaissut laulaja-lauluntekijä jatkaa.
Erikssonia ei toistaiseksi ole palkittu Vuoden albumi –sarjassa eikä hän ole saanut Erikois-Emmaa.
Laulajatähti ilmoittaa boikotoivansa Emma-järjestelmää kokonaisuudessaan.
-Emma-palkinnot eivät mielestäni edistä suomalaista musiikkikulttuuria, vaan ne edistävät suomalaisen musiikkikulttuurin rappiota. Voi sanoa ihan suoraan, että boikotoin koko Emma-instituutiota, sanoo Eriksson lehdelle.
Anna Eriksson ei aio palauttaa kolmea voittamaansa Emma-patsasta.
-No en varmasti palauta! Minulla on niille useampikin käyttötarkoitus. Emma-patsaat ovat erinomaisia esimerkiksi joulukuusen tukemiseen. Hyviä painoja, että kuusi pysyy pystyssä.
Anna Eriksson on aikaisemminkin ärähtänyt suomalaisen musiikkibisneksen käytännöille.
-Nyt laatua korvataan määrällä ja mietitään vain lyhyen ajan isoa myyntiä. Kukaan levy-yhtiöissä ei ole kiinnostunut luomaan artistille pitkää uraa, koska siinä pitää miettiä asioita, tehdä työtä, suunnitella, Eriksson kommentoi Aamulehden Valolle viime huhtikuussa.
-On paljon helpompi ottaa Idols-kisasta joku nuorikko ja myydä sillä 60.000 levyä. Sen jälkeen kukaan ei enää muista, mutta se ei haittaa, koska seuraava on jo tulossa sisään. Kukaan ei enää välitä, mitä unohdetuille tapahtuu. Se on kylmää peliä.
Erikssonin mukaan ”kirja-alan kuohunnassa on kyse samasta asiasta: merkittäviä ja arvostettuja kustannustoimittajia pistetään ulos ja tilalle otetaan markkinointiväkeä”.
-Eihän levy-yhtiöissäkään ole enää ketään muita kuin markkinaihmisiä. Eivät ne tiedä musiikista mitään, totesi Warnerin Musicin talliin kuuluva Eriksson huhtikuussa.
Muutama vuosi sitten Anna Eriksson piti pitkän keikkatauon ja kotiutui samaan aikaan Uuteenkaupunkiin. Pianon ääressä hän sävelsi ensimmäiset laulut albumille Garden of Love. Albumin synnystä tekijä kertoo, että se syntyi ”hetkistä valon ja pimeyden, toden ja mielikuvituksen rajamailla”. Albumin verkkosivuilla Eriksson sanoo hankkiutuneensa eroon kaikesta musiikin tekoa rajoittaneista ajatuksista.
-Kontrollointi tappaa inspiraation, tuhoaa tunteita ja katkaisee sen ohuen langan, joka yhdistää todellisuuden ja mielikuvituksen, ne kaksi maailmaa jotka taiteilijan on pidettävä elossa.
KOMMENTTI
Viime keväällä julkaistussa albumissa Mana tähti teki lopullisen eron suomalaisen iskelmän perinteestä. Albumi on kokonaisuudessaan Erikssonin käsialaa. Varsinkin Helsingin Musiikkitalossa pidetyssä konsertissa (saatavana dvd-julkaisuna) selviää, että nyt ei enää kalastella suosiota samoin keinoin kuin iskelmätaivaan sulkeiskentällä pomppivat letkajenkkaajat.
Televisioidussa Emma-gaalassa jaettava Emma-patsas painaa paljon: ”Pienen Emma-patsaan paino yllätti (Vuoden etnolevy –palkitun) Hilja Hagforsin, kun hän sai palkinnon käteensä Emma-gaalassa. Täyspronssinen oli livetä kädestä”, kirjoitti eräs sanomalehti pari vuotta sitten.
Ulvovaa pusukalaa ja kalevalaista sarvipeuraa muistuttava Emma-järkäle saattaa hyvinkin toimia joulukuusen jalkana. Varsinkin kun niitä on kolme. Jättäydyn kyselemään itseltäni pitäisikö patsaasta tehdä myös karaoke-versiot, Laulu-Impi ja Virsi-Ville? Niitä voitaisiin sitten jaella kun palkinto on paikallaan.
