Olli Haapala
Tieto Altia Oyj:n Ilmajoen Koskenkorvaan suunnitellun viljapohjaisen etanolitehtaan peruuntumisesta neljä vuotta sitten antoi lopullisen sysäyksen liikennepolttoaineeksi tarkoitetun etanolin ja tehtaan rakentamisesta Uuteenkaupunkiin. Kaupunginhallitus myönsi silloin 20.000 euron suunnittelumäärärahan, ja loppu onkin ollut kaupunginjohtaja Kari Koskelle ja hinku-päällikön Reijo Laineen konsulttiyhtiölle pelkkää neuvottelupöydässä istumista.
Hangonsaareen lannoitetehdas Yaran yhteyteen sijoittuva etanolitehdas tuottaa vuodessa 66.000 tonnia etanolia ja noin 100.000 tonnia rehujakeita eläinrehuiksi tai eläinrehujen tuotantoon. Tehtaan vuosittainen raaka-aineen tarve on 250.000 tonnia viljaa, lähinnä vehnää. Raaka-aineen tarve vastaa noin 6 prosenttia Suomen viljantuotannosta.
Tehdaslaitoksen kustannukset ovat noin 60 miljoonaa euroa ilman energialaitosta. Oma turbiinivoimalaitos, joka tuottaa tehtaan tarvitseman höyryn lisäksi sähköä, lisää kustannukset noin 70-75 miljoonaan euroon.
Pitkälle automatisoitu tehdas työllistää suoraan 30 henkilöä. Oheispalvelut työllistävät lisäksi 20-30 henkilöä.
Valmistelu hiljaisuudessa
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jouko Antola (sd) kertoi, että Hangonsaareen sijoittuvan etanolitehtaan valmistelua on tehty ”melkoisessa hiljaisuudessa”. -Alustavia selvityksiä on tehty viimeisten kahden vuoden aikana, mutta nyt kun maan hallituksen uusiutuvat energian velvoitepakettiin sisältyy myös etenolin tuotanto liikenteen polttoaineeksi, omaa hankettamme kannattaa ja päätettiin jatkaa. Monet seikat puoltavat tehtaan perustamista juuri Uuteenkaupunkiin ja Yaran kanssa monipuolisen integraation mahdollisuuteen perustuen juuri lannoitetentaan yhteyteen, jolloin syntyisi varsin kilpailukykyinen tuotantokokonaisuus, kertoi Antola.
Antolan mukaan myös rakennussuunnitelmia ja liiketaloudellisia selvityksiä on tehty ja niitä jatketaan edelleen koti- ja ulkomaisten yhteistyökumppanien kanssa.
Kaupunginjohtaja Kari Koski piti etanolitehtaan julkistamista virallisesti juuri nyt historiallisena siinä mielessä, kun ”kunnallisilla yrityshankkeilla on tapana pulpahtaa jostakin esiin ennen aikojaan, tämä hanke on pysynyt salassa, yhtä (raumalaista) alueellista lehteä lukuunottamatta”. -Se on kunnioitettavan kauan, letkautti Koski. Hän vertasi hanketta sen esilläolojan osalta naapurimaan suunnittelukausiin. -Hanke on ollut esillä jo kuusi vuotta sitten, mutta virallisesti siitä asti kun Altia perui neljä vuotta sitten hankkeensa etanolitehtaasta Ilmajoelle.
Kosken mukaan hanke sai kirivauhtia Hankkijan ostettua Suomen Rehun. -Sillä (rehuyhtiöllä) oli etanolitehtaan suunnitelmat varsin pitkällä, mutta hanke pantiin jäihin.
Laajat neuvottelut
Mukana kaupungin kanssa yhteistyössä ja selvittelyissä ovat olleet Varsinais-Suomen liitto kolmen eri hankkeen kautta esiselvitysten rahoittajana ja Vakka-Suomen Kehityskeskus Oy:n energia-asiantuntemus ja kansainvälinen osaaminen (Markku Riihimäki ja Raimo Rantanen). Kehitysyhtiö pitää yllä yhteyksiä työ- ja energiaministeriön Invest In Finlandin kanssa. -Niinikään mukana on neuvonantajana ollut hinku-hankkeen projektipäällikkö Reijo Laine konsulttiyhtiöineen. Ovia tuottajajärjestöihin, ministeriöihin ja valtiovallan suuntaan on availlut kansanedustaja Timo Kaunisto. Yleisellä tasolla myös Maatalouden tutkimuslaitos ja maa- ja metsätalousministeriö ovat mukana tutkimuksineen, selvitti Kari Koski.
Viinaa tankkiin 18 miljoonan tuella
-Tarvitsemme etanolia, jos aiomme noudattaa EU:n määräyksiä uusiutuvien energiamuotojen käytössä. Selvitysmies Esa Härmälä on arvioinut, että Suomessa on tilaa parille merkittävän mittaluokan etanolitehtaalle, totesi Jouko Antola.
Kaupunginjohtaja Kari Kosken mukaan kaupunki on koonnut verkostoa, joka vie hanketta eteenpäin. -Kaupunki itse ei lähde viinatehtailijaksi.
Valtion tuoreessa energiapaketissa on varattu 18 miljoonaa euroa etanolin tuotannon tukemiseen. Koskenkin mukaan se tarkoittaisi kahta tuotantolaitosta, joista Ilmajoella oli jo valmis infrastruktuuri.
Uusikaupunki katsoi etanolitehtaan parhaaksi sijoituspaikaksi Hangonsaaren, jossa voidaan parhaiten hyödyntää tehdasympäristön olemassaolevat edut.
-Jatkosuunnittelun tavoitteena on täsmentää tehtaan rakentamisen yksityiskohdat ja liiketaloudelliset laskelmat, joita tarvitaan itse yritysten kanssa neuvotellessa. Neuvotteluja on jo käyty ja niitä käydään koti- ja ulkomaisten eri alojen yritysten kanssa lähikuukausina tiiviisti. Kuvioissa on mukana yhdeksän yritystä, joista kaksi on ei-suomalaista.
Yara on tällä hetkellä ainoa sopimuskumppani, jonka kaupunginjohtaja nimesi. -Näillä näkymine Yara ei ryhdy viinatehtaan omistajaksi.
Paikka hyvä
Uudessakaupungissa pidetään tehtaan paikkaa Hangonsaaressa hyvänä: satama, rautatie ja raskaan tieliikenteen väylät ovat valmiina. Koski totesi myös logistiikkaan liittyvien muiden etujen olevan merkittäviä. -Raaka-aine tuodaan kumipyörillä tai rautateitse tehtaalle ja etanolin vientiin tarvitaan laivakuljetuksia, jotka ovat liiketaloudellisesti ainoa järkevä kuljetustapa. Päivittäin kymmenien tyhjien rekkojen liikenne lannoitetehtaalle ei ole kestävää kehitystä pitkän päälle.
Koski kaavaili Yaran lannoitteiden lisäksi myös soijanjalostamon hyödykkeiden ja tulevan energialaitoksen käyttämän metsähakkeen täyttävän rekka-autojen kuormat, jolloin häntä ”pienen iän ajan” kismittänyt raskaan liikenteen logistinen tyhjäkäynti loppuu.
Uutta rautatien linjausta suoraan satamaan ei ole kaavailtu, vaikka siitä hyötyisi myös Orivoon suunnitteilla oleva satojen tuhansien tonnien verran tieliikennettä lisäävä soijan jalostuslaitos. Koski sanoi nykyisen rautatien sähköistyksen olevan entistä perustellumpi. -Lisäksi tulee vielä voimalaitosten hakkeen kuljetus, joka rautateitse tapahtuvana sopii hiilineuraalille kunnalle.
Näin uusikaupunkilaiset saavat varautua suoraan keskustan läpi kulkevaan jopa kymmenkertaistuvaan tavarajunien liikenteeseen.
Kuin ennakoiden oman hiilidioksidipäästönsä kymmenesosaan leikaneen Yaran halukkuutta etanolitehtaan omasta voimalasta Hangonsaaressa, Koski piti myös mahdollisena voimalaitoksen sijoittamista muualle. Metsähakkeella toimiva, esimerkiksi 30 megawatin voimala palauttaisi Yaran tehdasalueen vuosipäästöt entisiin yli miljoonan tonnin lukemiin.
Voimalaitosten sijoituspaikat joudutaan joka tapauksessa arvioimaan uudelleen. Hangonsaaresta Orivolle soijan jalostamon tarvitsemaa kaukolämpöä ”ei kannata ja voikaan” siirtää. Joka tapauksessa soijahanke vaatii likimain samankokoisen höyryä tuottavan oman voimalaitoksen kuin etanolitehdas.
Ei uhka ruokahuollolle
-Vehnä valittiin etanolitehtaan raaka-aineeksi, koska se on ainoa vilja, jonka hinta pystytään suojaamaan futuureilla. Ohraa käytetään raaka-aineena korkeintaan 20 prosenttia, vaikka kaikki aikaisemmat hankkeet perustuivatkin ohraan. Sitäpaitsi vehnästä saadaan irti enemmän kuin ohrasta.
Kosken mukaan etanolitehtaan raaka-ainetarve ei uhkaa suomalaista ruokahuoltoa. -Tarve vastaa noin kuutta prosenttia Suomen viljasadosta, joka on noin 1 miljoona tonnia suurempi kuin oma kulutus. Lisäksi 40 prosenttia raaka-aineesta palautuu tiloille rehuna tai rehussa. Viljaa saa sadan kilometrin säteellä tehtaasta erittäin hyvin ja alueellinen vuosittainen ylijäämä kattaa tehtaan tarpeen kaksin- tai kolminkertaisesti.
