Rainer Tähtinen
Varsin poikkeuksellista aamunavausta vietettiin maanantaina Saarniston koulussa Uudessakaupungissa, kun perinteisten virsien sijaan ilmoille kajahti tuttuja lastenlauluja uusin sanoin. Kierrätyssanoin. Tai siis kierrätysaiheisin sanoin. Kyytiä olivat saaneet uusiosanoituksilla niin ”Ukko Nooat” kuin ”Kolme pientä elefanttiakin” tyyliin ”Kolme pientä roskaa marssi näin…”
– Olemme koko lukuvuoden tutustuneet ja paneutuneet kierrätykseen sekä Hinku –henkiseen elämäntapaan aina kotona tehtyihin hiilijalanjäljen selvittelyihin, kertoi koulun rehtori Osmo Tuikka erilaisessa aamunavauksessa.
Koulun liikuntasalin seinustalla pöydät notkuivat tavaraa. Kun oppilaat olivat jokainen saaneet tuoda jonkun itselleen tarpeettoman tavaran tai kirjan kierrätettäväksi toiselle, riitti pöytien äärellä valinnan edessä vaikeuksia monilla. Ottaako itselle kirja vai lelu.
– Ajatus lelujen ja kirjojen kierrätyksestä koulumme ympäristöpäivänä lähti siitä, kun Turussa järjestetystä vastaavasta ”kirjavapautuksesta”. Me laajensimme ajatusta myös muihin tavaroihin, valottaa Tuikka idean taustoja.
Idea toteutettiin Saarniston koulussa ensimmäistä kertaa.
– Muutama vuosi sitten vanhempainyhdistys järjesti koulullamme talviurheiluvälineiden osalta vastaavan tempauksen ja se oli menestys. Nykytalvina kun sukset ja luistimet jäävät varsin vähälle käytölle. Siinä kun siten viisi kertaa pääsee luistelemaan vuoden aikana, kasvaa jalkakin jo sen verran, että uudet luistimet jäävät uutuuttaan kiiltävinä pieniksi.
Aamunavauksen jälkeen oppilaat kävivät luokittain pöydät läpi ja toteuttivat sanontaa ”tuo tullessas, vie mennessäs” kirjaimelisesti. Oma tarpeeton lelu tai kirja vaihtui mielekkääseen tavaraan tai kirjaan.
Tavarankierrätysruljanssin jälkeen luokat hajaantuivat sekä luontopolulle ja roskien keruutalkoisiin, joiden jälkeen koulun ympäristö loisti roskattomana. Luontopolun kysymykset liikkuivat luonnontiedon ja kierrätyksen maailmassa.
Liikuntasalin seinustalla oli myös näytillä kohtuullisen suuret määrät takkeja, toppahousuja, pipoja, hanskoja ja muuta vaatetusta. Niillä ei ollut omistajia.
– Tuossa on ne vaatteet, joille ei vielä ole löytynyt omistajia. Onkohan nykyään lapsilla niin paljon vaatetta kaapeissaan, etteivät vanhemmatkaan muista niitä?, naureskeli Tuikka löytövaatteiden kohtaloa.
