Olli Haapala
Suomella on hyvät mahdollisuudet tulevaisuuden bioenergian tuottajana, mutta maatalous ei sovellu biopolttoaineen tuotantoon tasolla niin hyvin kuin on kuviteltu, sanoo tutkija ja ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen. Suomen näkökulmasta katsottuna ratkaisu voi sen sijaan löytyä metsästä, joka olisi sekä taloudellisesti että ilmastohyödyllisesti kannattavampi vaihtoehto.
Biopolttoaineiden tuotanto maataloudessa on tänä päivänä yleinen kiistakapula ympäri maailman. Vaikka sillä pystyttäisiinkin saamaan jonkin verran ilmastohyötyä, ongelmia tulee hinnan ja maan käytön suhteen.
-Kannattavuus, esimerkiksi vehnäetanolin osalta, riippuu mahdottoman paljon siitä mikä tieto meillä on maaperäpäästöistä. Viljan viljely tuottaa enemmän hinnoiteltavissa olevia päästöjä ja muita vaikutuksia, kuten vesistöjen ja meren rehevöityminen, kuin mitä sillä saadaan hinnoiteltavissa olevaa hyötyä liikenteestä ja liikennepolttoaineista, laskee Ollikainen.
Vaikka ylijäämäviljaa olisi käytettävissä etanolin tuotantoon, hyöty jää saavuttamatta viljelyyn käytettävien ravinteiden huuhtoutuman ja sen seurauksen, rehevoitymishaitan, vuoksi. Ollikaisen mukaan ilmasto- ja muut haitat voidaan arvottaa rahassa.
Huono saanto
-Näillä ensimmäisen sukupolven koneilla, laitteilla ja laitoksilla, joissa viljasta hyödynnetään vain jyvä, saanto on huono, oikeinkin huono, tai peräti negatiivinen. Toisen sukupolven ratkaisuilla tarkoitus hyödyntää koko kasvi, ne ovat korsipohjaisina koko joukon parempia mutta tällä hetkellä vasta kokeiluasteella.
Maailmanmitassa bioetanolin tuotanto on OECD:n mukaan merkittävää ilmasto- ja muun hyödyn kannalta vasta jos bioetanolilla saadaan aikaan 30 prosentin vähennys fossiilisten polttoaineiden käyttössä. -Suomessa hyöty on negatiivinen ajatellen kokonaisuutta ajatellen. Täälläkin maan käyttö pitää ottaa huomioon. Uskon ohran olevan vehnää hyödyllisempi ratkaisu.
Professori Ollikainen arvioi Suomenkin oloihin bioenergian vaihtoehdoksi rypsin ja ruokohelven. -Rypsistä biodieseliä (kuten Ruotsissa) ja ruokohelpi energiakäyttöön.
Ruokaa vai tankattavaa
Maailmanlaajuisesti biopolttoaineiden ja niiden ainesosien (vehnä-, ohra- ja maissietanoli, rypsi- ja soijapohjainen biodiesel) tuotanto kilpailee viljelymaasta ruokakasvien kanssa, mikä saattaa nostaa ruoan hinnan niin korkealle, että kaikilla ei ole siihen varaa. Uuden viljelymaan käyttöönotto puolestaan merkitsisi kuivilla alueilla aavikoitumisen lisääntymistä ja trooppisilla alueilla metsäkadon kasvua.
Biopolttoaineiden tuotantoa tutkitaan tällä hetkellä Suomen Akatemian rahoittamassa Kestävä energia –tutkimusohjelmassa. -Nykyisillä teknologioilla ei pystytä tuottamaan biopolttoaineita kannattavasti niin, että maatalous kykenisi samalla tuottamaan riittävästi ruokaa, uskoo Ollikainen.
-Maatalousmaan käyttö biopolttoaineen tuotannossa edellyttäisi viljelyltä maailmanlaajuisesti merkittävää tuottavuuden nousua. Käytännössä se vaatisi valtavia investointeja esimerkiksi Aasiassa, jossa on huono infrastruktuuri ja vanhat viljelymenetelmät.
Tutkimuksen keskiössä on biopolttoaineiden tuotannon kannattavuuden ja ympäristövaikutusten yhteensovittaminen. -Suomessa bioetanolin tuotanto ohrasta on ilmastonäkökulmasta juuri ja juuri kannattavaa. Ohran tai vehnän viljelyllä on merkittävät vaikutukset esimerkiksi vesistöihin, joiden suojelu on yksi Suomen ympäristöpolitiikan painopisteistä.
-Tutkimuksissa meidät yllätti se, että ruokohelven viljely on Suomessa järkevin peltobioenergian muoto. Ruokohelpi tuottaa selvästi ilmasto- ja vesistöhyötyä, ja jos pellot ovat riittävän lähellä käyttävää tehdasta, se on myös yhteiskuntataloudellisesti kannattavaa.
Hyvät markkinanäkymät
Ensimmäisen sukupolven teknologioiden sijaan kannattavaan biopolttoaineiden tuotantoon vaadittaisiin siis toisen sukupolven ”korsipohjaista” teknologiaa, jolle keskeistä on viljelykasvien selluloosan hyödyntäminen. Selluloosan talteenotto voisi kasvattaa peltobioenergian kannattavuutta. Suomessa biopolttoaineiden tuotannon tulevaisuus saattaa kuitenkin sijaita metsissä, joissa on jopa 12–15 miljoonaa kiintokuutiometriä energiapuun käyttöpotentiaalia.
-Suomessa on biodieselin osalta hyvää tietotaitoa, ja sen markkinoiden arvioidaan tulevaisuudessa olevan kohtuullisen suuret. Se, millaisia mahdollisuuksia metsän käyttö avaisi Suomelle, riippuu pitkälti siitä, miten tehokkaasti ja taitavasti osaamme hyödyntää sekä osaamistamme että metsiämme. Mahdollisuuksia on kyllä paljon, Ollikainen lupaa.
-Nyt on kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan metsäteollisuus etenee tässä asiassa. Biojalostamon konseptiin kiinnitetään nyt maailmalla paljon toiveita, ja myös Suomessa useampikin metsäyhtiö tutkii investointien kannattavuutta. Tekniikat ovat vielä demoasteella, joten tulevaisuudessa nähdään, miten kannattavaksi ne osoittautuvat.
Erityisesti toisen sukupolven teknologioiden kehittämiseen tulee nyt ylimääräistä potkua fossiilisten polttoaineiden parissa tehdyistä tutkimuksista. Uusien tutkimusten mukaan esimerkiksi öljyn, tervahiekan ja tervaliuskeen käytön hiilidioksidi-intensiteetti on lisääntynyt, mikä tarkoittaisi sitä, että ilmastopolitiikassa öljyn käytölle annetut kertoimet ovat kohtuuttoman alhaisia.
-Jos kertoimia ryhdyttäisin korjaamaan, se kasvattaisi kertalaakilla kaikkien biopolttoaineiden tuotannon yhteiskunnallista kannattavuutta. Samalla saataisiin lisää perusteita erilaisten tuotantotapojen kehittämiseen.
