Rainer Tähtinen
Yksi ensi maanantaina koulutiensä aloittavista uusikaupunkilaislapsista on Eemil Mäkinen. Nuori mies aloittaa oppivelvollisuutensa suorittamisen Hakametsän koulussa. Kouluun matka tulee taittumaan kävellen.
– Kaikkein jännintä kouluunmenossa ovat uudet ystävät, mutta onneksi siellä on myös vanhoja tuttuja ystäviä. Hienoa kun kaikki on uutta eikä mitään tylsää.
Jännittävää ensimmäistä koulupäivää lieventää se, että talo on entuudestaan tuttu.
– Me ollaan käyty tutustumassa kouluun ja silloin jo tehtiin erilaisia tehtäviä sekä käytiin ruokalassa syömässä, kertoo Eemil, jonka mukaan koulusta voisi siten ruokien osalta unohtaa kokonaan possukastikkeen. Sen tilalle hän ehdottaisi monen muunkin herkkua, joka koulujen ruoanvalmistajien kannattaa laittaa korvan taakse:
– Spaghetti ja jauhelihakastike olisi kaikkein parasta ruokaa.
Suuresta tuntemattomasta, eli koulupäivästä, Eemil lausuu sen verran, että hän olettaa mukavimpien tuntien olevan välituntien, sillä silloin voi tehdä kavereiden kanssa mitä mieleen juolahtaa.
– Ja koulunkäynnissä mukavaa ovat sieltä saatavat kotitehtävät, hän lisää. Ja merkittävänä seikkana hän pitää sitä, että koulunkäynti on lapsen työtä.
– Isona olen ajatellut tulla lääkäriksi, kun siinä saa hyvää palkkaa ja voi auttaa toisia ihmisiä, hän valaa tulevaisuudensuunnitelmiaan.
Eskarivuoden jälkeen kesälaitumille ja pariinkin kertaan Särkänniemen huvipuistoon suunnanneella Eemilillä on vielä muutaman viimeisen lomapäivän aikana paljon tehtävää.
– Koulureppu, mielellään sellainen, missä olisi Titanic –laivan kuva, täytyy käydä ostamassa sekä penaalit ja muut.
Arkisten askareiden lisäksi hän aikoo ehtiä katsoa tietokoneelta Titnic-aiheisia elokuvia ja valokuvia sekä leikkiä ja ehdottomasti piirtää. Se on hänen lempiharrastuksiaan ja hyvänä osoituksena taidoista olikin toimittajalle piirretty kuva Titanic –laivasta.
Iltaisinkaan ei voi kovin pitkään valvoa, sillä aamukahdeksalta pulpetin ääreen istahtava Eemil kertoo menevänsä nukkumaan jo puoli kahdeksalta.
