Maija Junkola-Lehtonen
Viime lauantaina saatiin esimakua tulevista eduskuntavaaleista ja kampanjoista. Paikalla vaaliteemoista keskustelemassa oli 15 Keskustan ja Kokoomuksen ehdokasta Varsinais-Suomen alueelta. Neljä vuotta sitten ennen eduskuntavaaleja oli Yliskalliolla päätetty, että vaalien jälkeen hallitus muodostetaan yhdessä. Niin tehtiin ja vastaavaa vaalitulosta toivotaan tälläkin kertaa.
Kari Vainio toivotti yleisön ja ehdokkaat tervetulleeksi. Tilaisuus jatkui Rauno Luttisen runojen lausunnalla, hyvin osuvia olivat Eino Leinon runot, puhumattakaan turkulaisesta arkkiveisusta, joka päättyi osuvasti ”kun ei mul koska kukka mittä?”. Siitä saivat ehdokkaat pohdittavaa. Musiikista tilaisuudessa vastasi Aku Virtanen.
Ehdokasesittelyssä kävi ilmi, että monitaitoisia ja kokeneita ehdokkaita on tarjolla ensi kevään vaaleissa. Kansanedustajia, kunnan- ja kaupunginhallituksen puheenjohtajia, opiskelijapoliitikkoja, järjestöaktiiveja, isiä ja äitejä, yrittäjiä, palkansaajia ja pastori.
Kantavia vaaliteemoja olivat työllisyys, yrittäjyys ja verotus vaihtelevin painotuksin. Työurien pidentämistä pidettiin tärkeänä ja erityisesti nuorten työllistymistä.
Kaikki ehdokkaat olivat yksimielisiä siitä, että elintarvikkeiden omavaraisuus on tärkeä. Myös kuntaliitosten osalta oltiin yksimielisiä siitä, ettei pakkoliitoksiin pitäisi mennä, vaan liitokset perustuisivat kuntien yhteiseen näkemykseen. Kuntien välistä yhteistyötä tulisi merkittävästi lisätä. Kansallispuistoa ei kukaan toivottanut tervetulleeksi. Todettiin, että Itämerta tulisi suojella ihmisille, ei ihmisiltä.
Elävää maaseudun merkitys korostui, kun viitattiin taannoin julkaistuun Aalto yliopiston professorin kolumniin Turun Sanomissa. Venäjälle annettavat aluetuet herättivät keskustelua. Itämeren suojeluun ne liittyvät olennaisesti, mutta toisaalta Venäjän pitäisi hoitaa ne itse.
Tulojen ja menojen epäsuhta
Valtion liian suurista menoista ja toisaalta liian pienistä tuloista kysyttiin yleisön joukosta kahteen kertaan. Käänteisestä säästämisestä puhui Heikki Arikka ja se tuli esille monessa muussakin puheenvuorossa. Tiina Perho totesi nuorten syrjäytymisen ja mahdollisen työkyvyttömyyseläkkeen tulevan erittäin kalliiksi, joten ongelmat tulisi ratkaista heti. Kansanedustajat Esko Kiviranta, Pertti Hemmilä, Ilkka Kanerva ja Petteri Orpo totesivat mm. Tukipolitiikassa, keskushallinnossa ja virkamiesrakenteessa olevan kaivattua säästöpotentiaalia. Eduskunnassakin on lähes 1000 virkamiestä. Tähän liittyen Vesa Mäki kertoi, että Kaarinassa on jo aloitettu hallinnon väliportaiden karsiminen ja Matti Rantanen Naantalista piti virkamiesten välisen vuorovaikutuksen sekä yhteistyön lisäämistä tärkeänä.
Sisko Hellgren löysi potentiaalia päällekkäisyyksien poistamisessa eri tasoilla ja valtion sekä kuntien hankinnan tehostamisessa. Kimmo Hollmenin mukaan talouden hoidon vastuullisuuteen ja tuottavuuden kehitykseen on panostettava. Heikki Mäki oli huolissaan siitä, että meillä kasvaa jo sukupolvi, joka ei tiedä, että työssä kannattaa kuitenkin käydä ja työnteon kannustavuus on tärkeä.
Matias Ollilan 3 kohdan pyydetty säästölista oli selkeä: hallinto, hallinto ja hallinto, eli valtion hallinto, aluehallinto ja kuntahallinto. Teija Ek-Marjamäki uskoi työurien pidentämisen, ennaltaehkäisyn ja byrokratian vähentämisen tuovan meille säästöjä. Hanna Munter korosti yrittäjyyttä ja työntekoa sekä elinkeinopolitiikkaa. Nuori ehdokas Saara-Sofia Sutela puhui kestävästä kehityksestä, joka pitää sisällään taloudellisen-, sosiaalisen- ja ympäristövastuun.
Ehdokkaiden linjoissa ei suuria eroja löytynyt. Painotukset ehdokkaiden välillä vaihtelevat ja vaihtoehtoja sekä asiantuntemusta on tarjolla.
