Olli Haapala
Niin sanotut rysähylkeet, ponttoonirysillä toistuvasti vierailevat harmaahylkeet eli hallit ovat yleensä uroksia. Tähän johtopäätökseen on tullut Rktl:n tutkijaryhmä ja tutkimusmestari Esa Lehtonen. Tutkija Jari Setälällä taas on kerrottavaa meneillään olevasta roskakalahankkeesta Mynälahdella Lounais-Suomessa.
-Toistaiseksi kaikki rysillä pyydetyt hallit ovat olleet eri kokoisia ja ikäisiä uroksia. Lepäily- ja ruokailualueilleen uskollinen halli liikkuu kuitenkin varsin laajalla alueella, useimmiten kymmenisen kilometriä päivässä. Suomenlahdella paikantimella merkitty ja tekstiviestillä olinpaikkansa ilmaiseva 125-kiloinen uroshalli Kasimir teki heinä-elokuussa varsinaisen olinalueensa Suur-Pellingin Storgrudetin ja Kotkan välisen matkan kolme kertaa. Toisaalta kahtena edellisenä vuonna Porista ja Merikarvialta vapautetuista lähetinhalleista ei ole havaintoja esimerkiksi Perämereltä, muualta etäältä kyllä. Hallit suosivat syys- ja talvikaudella rannikkoalueita.
Inkoolainen kalastaja Klaus Berglund on samaa mieltä. -Rysillä käy uroksia, sataprosenttisesti.
Lehtonen muistaa. -Myös aikaisemmassa hankkeessa, jossa halleja pyydystettin rysistä elävänä, lähes kaikki olivat uroksia.
Gps- ja gsm-laitteet lapaan
Tutkimustieto ongelmahylkeiden käyttäytymisestä ja liikkumisesta merialueella sekä vierailuista rysissä ja vaikutuksista kalojen liikkeisiin on aikaisemmin puuttunut. -Emme esimerkiksi tiedä kuinka paljon ongelmahallit oleskelevat sisä- ja ulkosaaristossa. Nyt Rktl tutkii pyydyksistä kiinni otettujen hallien liikkumista ja käyttäytymistä elinympäristössään.
Halli saadaan kiinni ponttoonirysästä, johon on rakennettu sulkujärjestelmä, kertoi Lehtonen. Sulkuportin ansiosta halli jää pyydyksen välipesään ja tutkijat saavat tekstiviestin pyydykseen jääneestä hylkeestä. Rysän välipesän seinässä on siirtosukkula, johon halli ui yleensä helposti. Eläin kuljetetaan sukkulassa rantaan, jossa odottaa luonnonvaraisiin eläimiin erikoistunut eläinlääkäri Nina Aalto. Eläin varustetaan satelliittipaikantimella ja GSM-seurantalaitteella. Eläin saa uida mereen omia aikojaan, jotta se kärsisi mahdollisista fysiologisista shokkitiloista. Loppu onkin sitten eläimen liikkumisen seurantaa – paikannin kerää kaiken olinpaikkatiedon, joka vapautuu eläimen uidessa pintaan GSM-verkkoalueella.
Roskakalasta saaliskala
Särkikalakannat ovat rannikkomeren rehevöitymisen seurauksena runsastuneet ongelmaksi asti.
-Lounais-Suomen ely-keskus rahoitti huhtikuussa hankkeen pohjoisella Saaristomerellä. Merestä aiotaan poistaa ravinteita kalastamalla niin sanottua roskakalaa, siis lähinnä särkikaloja. Särkikalat ovat hyödyntämätön resurssi, jolla on arvo markkinoilla. Siten ”roskakala” on ilman muuta uusi tulonlähe kalastajille, uskoo Rktl:n tutkija Jari Setälä.
Kalakilo sisältää 0,8 prosenttia fosforia ja 2,8 prosenttia typpeä. Mynälahden fosforikuormitus Mynäjoesta ja Laajoesta on noin 8 tonnia vuodessa. -Jos saamme alueelta vuodessa 500 tonnia suomukalaa, fosforikuormituksesta poistuu 3,5 tonnia eli 44 prosenttia, laski Setälä.
-Rahoituksen järjestymisen takia valitettavan myöhään alkanut pilottikalastus tuotti 130 tonnia kalaa. Näin saamme puolessatoista vuodessa merestä pois 5,6 tonnia fosforia eli noin 70 prosenttia kuormituksesta. Kaksi kolmasosaa kuormituksesta voidaan siis poistaa kalastuksella. Klasu (Klaus Berglund) on kalastanut Pikkalanlahdelta Inkoossa 50 tonnia (lähinnä) lahnaa. Mutta saadaanko kalastajt pyytämään poistokalaa, ja millä hinnalla, kyseli Setälä.
-Ilmeisesti kannatta pohtia roskakalalle myös poistotukijärjestelmää.
Tutkija Jari Setälä esitteli joukon kaupallisesti toimivia tuotantoketjuja, joilla vähäarvoista kalaa voidaan hyödyntää laajassa mitassa. Puheessana vilisevät sellaiset ruokainnovaatiot kuin ”särkipihvit” sekä ”lahna- ja särkimassa”. Mukana ovat Länsirannikon Kala Oy Taivassalosta ja Naantalin Ruokamestarit Oy Naantalista sekä Kalaset Oy ja Kalarannan Vihannes Oy Uudestakaupungista.
Biopolttoaineen tuotannossa kalasta pitkään mukana ollut uusikaupunkilainen Sybimar Oy ja biokaasuyhtiö Biovakka Oy Vehmaalta merkitsevät Setälän mukaan sitä, että kalastajan alkutuotanto voi myös päätyä bioenergiaksi laajemmin ja jopa mädätyksen jäännöksenä maanparanusaineeksi.
Sybimar Oy:n siirrettävä ja vuokrattava kalan hapotusyksikkö on tällä hetkellä Inkoossa kalastaja Klaus Berglundin hoteissa.
-Haluamme tietää myös paljonko kalaa on ja paljonko sitä saadaan pyydettyä, kysyy tutkija Jari Setälä. Berlundilla on vastaus valmiina: -Paljon, ja pieneltä alalta.
