Aluesanomat
Maustekasvi timjamin lähisukulainen kangasajuruoho (Thymus serpyllum) kuuluu Suomen alkuperäisiin luonnonkasveihin. Keväällä ja kesällä tehdyssä kartoituksessa Laitilassa havaittiin 38, Uudessakaupungissa 4 ja Taivassalossa 2 kasvupaikkaa. Yhtään kasvupaikkoja ei löytynyt Kustavista, Pyhärannasta eikä Vehmaalta.
Havaintoja kertyi yhteensä lähes 300, joista yleisöhavaintoja oli 71. Yli puolet Varsinais-Suomen kunnista oli edustettuina, havaintoja kerääntyi seuraavasti: Kemiönsaari 30, Laitila 38, Loimaa 4, Länsi-Turunmaa 14, Mynämäki 4, Naantali 15, Oripää 2, Paimio 16, Pöytyä 1, Salo 135, Sauvo 11, Somero 19, Taivassalo 2, Turku 1 ja Uusikaupunki 4. Yhtään kasvupaikkoja ei löytynyt Aurasta, Kaarinasta, Koski Tl:stä, Kustavista, Liedosta, Marttilasta, Maskusta, Nousiaisista, Pyhärannasta, Raisiosta, Ruskolta, Tarvasjoelta eikä Vehmaalta.
Kangasajuruoho näyttäisi kartoituksen perusteella olevan yleisin Salon alueella, etenkin Perniössä (38 havaintoa) ja Kiskossa (31 havaintoa). Koska kaikkia havaintoja ei tarkistettu, ei voida olla varmoja, onko kangasajuruohoa edelleen jokaisessa ilmoitetussa paikassa.
Monilta vanhoilta kasvupaikoilta ajuruoho on taantunut tai hävinnyt kokonaan, suurimmat uhat näyttäisivät olevan metsien umpeenkasvu ja rakentaminen. Myös lapioturismista kangasajuruoho on paikoin kärsinyt.
Ajuruoho-nimi tunnetaan Turusta jo 1600-luvulta lähtien. Kangasajuruoho on erittäin tärkeä hyönteisten, kuten muurahais- ja harjusinisiiven, ravintokasvi. Kangasajuruohon kasvupaikkoja uhkaavat muun muassa tiehankkeet, rakentaminen ja maa-ainestenotto. Lajin elinympäristöjä kartoittamalla, suojelemalla ja hoitamalla suojellaan samalla myös muita kasvilajeja, jotka esiintyvät samoilla kasvupaikoilla sekä hyönteisiä, jotka ovat kangasajuruohosta riippuvaisia.
Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys yhteistyössä Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin ja Varsinais-Suomen Ely-keskuksen kanssa kartoittivat keväällä ja kesällä kangasajuruohon kasvupaikkoja Varsinais-Suomen alueella.
Yleisökysely oli tärkein osa tietojen keruuta, mutta apuna käytettiin myös Turun Yliopiston Kasvimuseoon kertyneiden kangasajuruohonäytteiden löytöpaikkoja, Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-havaintopäiväkirjaan tallennettuja havaintoja sekä alueella tehtyjä luonto- ja kasvistoselvityksiä ja tutkimuksia.
Kangasajuruohon kartoituksessa löytyneitä kasvupaikkoja käytetään apuna ainakin Varsinais-Suomen Ely-keskuksen toimesta ensi vuonna tehtävässä hyönteistutkimuksessa.
